Metsästävät sinkut ja treffit rakovalkeilla

Mistä minä löytäisin metsästävän naisen? Kysymys tipahtaa yksityisviestinä harvakseltaan. Tekisi mieli niputtaa vastaus ”No siellähän meitä tirpusia savonperukoilla kasvaa” mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Meitä metsästäviä naisia kasvaa kyllä ihan ympäri Suomen ja olemme todella valloittavia kaikki.

Kysymys kuuluukin. Miten metsästävät ja kalastavat miehet ja naiset löytävät toisensa, varsinkin jos haluavat kumppanin eräilyn parista? Ihan samaa metsästävät naisystävät miettivät. Aika vaikea rasti. Molemmat lymyävät omissa passeissaan kaiken vapaa-ajan. Olisiko vaikka metsästysreissu eli hiukan härskille haiskahtava K18 eräleiri sinkuille mitään? Tai ehkäpä joku siveämpi riistaillallinen höystettynä hyvällä musiikilla?

Suomessa on paljon sinkkuja ilman sitä oikeaa passi- tai kalakaveria. Kaikki eivät ole kuitenkaan onnettomia yksinäisyydessään. Yleisen oletuksen mukaan, jos sanot olevasi yli 34 -vuotias sinkku niin olet vajaa ja onneton. Hyödytön heittiö jossa on jotain vikaa koska et ole pariutunut tai olet ehkä toisella tai kolmannella kierroksella. Ne taivaanlahjat kun eivät mene tasan edes joka kerta.

Meidät on kasvatettu historian havinassa ihannoimaan perheidylliä ja perinteistä kaavaa. Ydinperhe on ja pysyy, tapahtui mitä hyvänsä. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi pysyvää perhettä ympärilleni, todellakin haluan mutta niin että molemmat katsovat samaan suuntaan. Onko meidät kasvatettu kieroon vuosien saatossa? Yleinen paine pariutua on yllättävän voimakas, joten ymmärrän tuskan jota prinsessahäistä haaveilevat nuoret naiset kokevat.

Haluan uskoa siihen, että meistä jokaiselle on joku jossain, todennäköisesti juuri todella kaukana sinusta. Elämä vie ja tuo. Asioilla on tapana järjestyä ja tapahtua jos niin on tarkoitettu. Elämää ei voi suunnitella etukäteen ja tähän liuta muita yhtä ”hyviä” heittoja…

Jututin perheneuvojaa pohtiessani omaa tilannettani ja hän kertoi, että Suomessa erotaan nykyisin vapaammin ja ehkä liiankin helposti. Ei yritetä eikä ajatella asiaa loppuun. Mielestäni tämä on kaksi piippuinen juttu. Meillä on yksi elämä, joten miksi se pitäisi väkisin viettää onnettomassa suhteessa? Ja kenties jatkaa jälkikasvun kieroon kasvattamista onnettoman elämän varjossa. Mietin että menemmekö liian heikoin perustein yhteen? Rakkaudenhuumassa ehkä paniikissa ja ehkä humalassakin ihastumisia tapahtuu ja sitten vain kasvetaan yhteen. Tässä ollaan eikä tästä nyt mihinkään voi lähteä. Pahimmillaan Tinderparisuhteissa kun alkuhuuma häviää niin etsitään uusi kohde ilman sen suurempaa surua tai oman elämän kasaamista. Ongelmat kertautuvat ja siirtyvät uuteen suhteeseen. Ihmisen on myös hyvä olla välillä yksin.

Yksinäisyydessä on paljon hyviä puolia, aivan kuten perhe-elämässäkin.

Yksin sitä ehtii tekemään kaikenlaista. Reissaan itse paljon Suomessa ja mielestäni matkat eivät ole edes pitkiä. Ahdas ajatusmaailma välimatkojen pituudesta tekee elämästä helposti liian vaikeaa. Olen päättänyt, että jatkan yksinäisiä reissujani tulevaisuudessakin. Pakosta en tarvitse ketään ja se on vapauttava ajatus. Tähän sitten fiksut heittävät että "Älä koskaan sano ei koskaan ja et sinä voi noin vain päättää ja kyllä se onni sieltä sitten tulee..." ...niin jos on tullakseen ja siihen voi sitten heittää että "Anteeksi nyt mutta olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. En tarvitse omaa onneani pönkittämään toista ihmistä. Rakkaus on heikompaa kuin ystävyys. Eikä mies elämää autuaaksi tee, ystävät tekevät."

Ystäväporukkassani (Rotunaisissa) on tehty sinkkuudesta käytännönläheisiä lähes tieteellisiä ihmiskokeita ja päätelmiä syvällä kokemuksen rintaäänellä. Tinderi taitaa olla pelkkää kalastelua ja nyt ei puhuta taimenista. En ole itse Tinderissä enkä Facebookin sinkkujen ryhmissä tai saatikka eliittikumppaneissa… Tiedän olen hiukan vanhanaikainen, rajoittunut sekä kieroon kasvanut (savolainen).

Metsästävät miehet. Teillä menee ajossa helposti pupu pöksyyn. Ajatelkaapa. Teillä on oiva tilaisuus tehdä eränaiseen vaikutus kutsumalla hänet treffeille laavulle riistaruokaa maistelemaan taljan päälle rakovalkean hehkuessa - tähtitaivas, tuplamakuupussi, punaviiniä ja villasukat. Voin veikata, että sydänkäpysi on myyty.