Noutaja tulee!

Ensimmäinen reaktio käyttölinjaisen noutajan olemuksesta on, että sehän rakastaa isäntäänsä! Koiralla on voimakas palvelu -ja miellyttämisvietti, joka ohjaa niitä olemaan valloittavan halukas yhteistyöhön. Noutajat ovat ymmärtääkseni myös helppoja koulutettavia tai ainakin tulisi olla. Tuskin kaikki Turret sentään. Käyttölinjanen labradorinnoutaja on sulavalinjainen metsästyskaveri ja musta väri viehättää ainakin minun silmää.

Ryhdistäydyn kotona omien karvaisten nakkimakkaroiden kanssa.. Istu, paikka, seuraa… Jep. Kyllä maastonakkikin osaa jos olen todella sinnikäs. Mauno luimistellen ja Urho aivottoman näköisenä ”Anna nyt se peurapala prkl”. Mielyttämishalua ei juurikaan ole. Maastonakeissa on hurjasti muita hyviä ominaisuuksia.

Ensimmäinen jahti menee minulla ihmettelyyn. Kyseessä on fasaanin metsästys ajojahtina. Olen neitsytmatkalla, sillä en ole ollut noutajilla suoritettavassa ajojahdissa koskaan. Ajojahti tarkoittaa ajavanmäyräkoiran omistajalle ihan jotain muuta... Yritän kuitenkin keskittyä jahtimuodon ihmettelystä nyt treffiseuraani eli käyttölinjaisiin labradorinnoutajiin.

Max ja höyhenkuolaa

Ensimmäisen jahdin kuljen koirien omistajan perässä (Ei hullumpaa... :D) ja jututan ruskeasilmäistä miestä. Toisessa jahdissa pääsen sitten itsekin puikkoihin. Miten tämä toimii? Kaukosäädin? Ohjekirja? (Mietin samaa niin miehen kuin koirankin suhteen...). Yhtäkkiä olen kuin ensimmäisen kerran koiran hihnassa. Nuori musta noutaja, Gini, katsoo hysteerisenä isäntänsä perään kun ohjaan sitä jäämään kauemmas. Koira ei noteeraa minua mitenkään. Jaahas että tällainen fanaattinen suhtautuminen isäntään, jotenkin tullaan kuitenkin Ginin kanssa heti juttuun mielenvilkkauden ansiosta. Minä yritän samalla muistella palveluskoira-aikoja. Miten niitä käskettiin ja ohjattiin. Ihan pihalla. Nyt maastonakki mulkoilee kotona ja kysyy kulmien alta että mitä sä muija siinä vauhkoot?

Saan Ginin välillä seuraamaan ja koen riemunhetkiä mutta tilanne räjähtää käsiin sekunneissa. Nuori huligaani muistaa isäntänsä ihanuuden ja välillä hipsitään suosiolla kylkimyyryyn omistajan läheisyyteen. Välillä raahaudun koiran perässä marssittaessa metsien halki. Mietin että minusta ei ikinä saa noutajan omistajaa....hetkellisiä hurmioita. Olisi ehkä pitänyt käydä ensin vaikka vain kävellyllä kuin että suoraan kylmiltään tosi toimiin. Vieraan koiran kanssa toimiminen on ainakin minulle usein hyvin hämmentävää. Poukkoilen kuin kauris ajovaloissa.

Ai niin olemme metsällä. Fasaanit kulkevat edellä ja ihastelen niiden sulkasatoa. Mietin myös sopivia fasaanireseptejä.

Olen koiran kanssa kaksin linjassa muiden tavoin. Noutotilanteita kokeilen tietysti myös. Gini merkkaa tippuneen linnun. Nuorelle koiralle hieno juttu. Nyt pitäisi päästä hakemaan. Mitä sille nyt piti sanoa? Nouda, etsi, hae, mene…mitä näitä nyt on! Pakko kysyä. Hihkaisen naapuripassiin ja ruskeat silmät loistaa metrien päähän... Koira kurvaa komennuksestani noutaa saalis suoraan isäntänsä luo viereiseen ketjupaikkaan. Katson monttu auki. Ei saatana! Tämä toistettiin mutta ei…minun auktoriteetti ei todellakaan riittänyt Ginin haluun miellyttää minua. Minä en luovuta.

Vilkkaat yksilöt - Gini ja minä

Kolmannen tapaamisen yhteydessä pääsen seuraamaan treenejä pellolla. Seuraan haltioituneena koirien ja ohjaajan saumatonta työskentelyä. Pillin käyttö on hallittua ja kädet liikkuvat rauhallisesti ohjaten koiran liikettä. Miten tuo voi olla edes mahdollista? Mauno-maastonakki katsoo kerran taakseen ja näyttää keskisormea. Arvostan todella, todella paljon koiran ja ohjaajan eli koirakon yhteistyötä. Ymmärrys ja halu onnistua on selvästi molempien tavoitteena. Miellytetään molempia. 

Tunnen hetkellistä onnistumisen riemua, kun vanhempi koirista, Max, suostuu noutamaan käskystäni ja palauttaa pallon minulle. Minä onnistuin, vihdoinkin. Voi sitä riemua pienen ihmisen sydämessä.

Mitä tästä kaikesta opin? Noutajat ovat mukavia ja monipuolisia metsästyskoiria ja että noutajamiehet tykkäävät miellyttämisestä sekä käskyttämisestä. Helppoja molemmat myös kotioloissa. En panisi pahakseni, jos laumaani liittyisi pari mustaa noutajaa. Tosin sen seisojan haluan myös. Vaikea valinta.

Pieni Max Ison Ginin selässä... :D Kuvakulmat kohdallaan...
Saalista saatiin ja sydänsulkia

Lisää kommentti

Rekisteröidy Eräverkkoon pystyäksesi osallistumaan keskusteluihin. Rekisteröityminen on ilmaista.

Rekisteröidy »

Avainsanat

Suosituimmat

27.09.2017 07:16

Alaston metsästäjä
Metsänneito

Arkisto

Tilaa blogit sähköpostiisi

Saat viikottaisen koosteen julkaistuista blogikirjoituksista suoraan sähköpostiisi.