Paistunturin erämaa on parasta lääkettä

Vietin viikon hiljaiseloa Paistunturin erämaassa kun lääkäri kehoitti minua tekemään jotain kivaa. Se oli ensimmäisenä mielessä, "lähden heti Paistunturin erämaahan". Olinkin suunnitellut matkan mutta väsymyksen takia se oli jäädä kokonaan tekemättä. Rakas äitini lähti kyytipojaksi, sillä yksin en olisi jaksanut taivaltaa. Äidit on parhaita siitä ei pääse mihinkään.

Nappasin Ginin kyytiin ja muu lauma jäi kotiin. Sain loppuviikosta viestin että Mauno ajoi hirveä tunnin eikä se ole sitä ikinä tehnyt. Nakki oli myös antanut ajokoiralle selkäsaunan kun se oli mennyt kesken ajon uhittelemaan Maukalle. Nyt se makaa tätä kirjoittaessani kippuralla sylissäni. Taisi olla ikävä.

Hyvin jaksoi Gini kantaa omat tarvikkeet ja vähän muutakin. Ostamaani koiran vaellusreppuun en ollut tyytyväinen vaikka valjaat istuivat Ginille todella hyvin. Laukkuja täytyy ehkä vähän tuunata. Laukut irtoilivat kiinnityksistä eivätkä meinanneet pysyä iloisen Ginderin matkassa.

Yö kammissa sujui hyvin. Valvoin kipinävahtina välillä nuokkuen ja ihastelin koko taivaan kattavia upeita revontulia ja tähtitaivasta. Patikointia ei paljoa tullut mutta se ei ollut nyt pääasia. Pääasia oli päästä yksin täydelliseen hiljaisuuteen tuntureiden keskelle. Ajatukset olivat aivan kuin olisivat kohmettuneet alkavan talven viimassa. Kylmyys teki hyvää sielulle ja kyyneleet jäätyivät hetkeksi tuuleen.

Riekkojen läsnäolo ilahdutti molempia niin minua kuin Giniä. Hetken pilkahti hymy kasvoilla ja Ginin riemu uuden riistan hajuista oli sama kuin lapsella karkkikaupassa. Lumiharson päällä näkyi jälkiä niin riekoista kuin ketuistakin. Veriset riekon sulat kertoivat saaliista, luulen että ketun olleen asialla. Yksi hirvi kulki edellä ja kuukkeli kävi juttelemassa. 

Viimeisenä iltana painelimme Ginin kanssa kahdestaan tunturiin ihastelemaan auringonlaskua. Tuntureiden tuijottelu toimii lääkkeenä. Erämaan voisi kirjoittaa minulle reseptinä...Mielellään pitkänä kuurina jos vain mahdollista.

Hetki menee ennen kuin saan keskeneräisiä kirjoituksia loppuun. Nyt on ollut aika tahmeaa. Ehkä juttu alkaa taas luistamaan kunhan vähän olen nukkunut ja levännyt.