Sydän

Istun mieheni kanssa mökillä saunassa. Jutellaan elämästä ja minä olen jäänyt kiinni konkreettisesti sydämeen, josta en saa ajatuksiani eroon. Viuhahdan alasti kirjoittamaan. Miehelläni ei ole helppoa. Päivä vierähti metsällä parhaassa metsästysseurassa mutta molemmat ovat väsyneitä. Mieheni terveellä tavalla ja minä sairaalla.

Päivällä tuli Maunon toinen hirviajo tälle syksyä eikä se lämmittänyt mieltäni, VHF- puhelin tippui metsään ja astmapiippu unohtui mökille. Iltapäivän fasaanijahti onneksi tuotti tulosta. Käsittelin saaliin tutkien sisälmyksiä, joista nousi montakin ajatusta mieleen. Sydän päällimmäisenä. Fasaanin sydän on todella pieni.

Mielessäni ei ole muutamaan kuukauteen pyörinyt yhtään jutunjuurta. Ehkäpä siksi että en ole tehnyt mitään. Jos olen niin se on kostautunut seuraavina päivinä loputtomana väsymyksenä. Olen siis nukkunut vain päivät. En itseasiassa olisi koskaan uskonut että ihminen voi nukkua näin paljon mutta nyt uskon.

Raskas työuupumus johti lopulta keski-vaikeaan masennukseen ja lopulta ainakin hetkelliseen työkyvyttömyyteen. Stressin laukaisema astma sekä pitkittynyt poskiontelontulehdus on välillä jopa vienyt voimat niin ettei asetta ole jaksanut olalle nostaa kun käsissä ei ole ollut voimia ja mielessä tyhjiö, josta ei saa otetta. En olisi ikinä uskonut että minulle käy näin hullusti. Moni syy josta rumia seurauksia. Oman sydämen terveys päällimmäisenä mielessä. Hiljaa hyvä tulee. Vitsailee että taidan syntyä parhaillaan uudestaan sillä tätä menoa olen pian nukkunut 9kk.

Fasaanin suolistus ja saunakeskustelut innoittivat minut jälleen pohtimaan syvällisiä liittyen metsästykseen ja koko elämään. Pohdin sitä tunnetta, jonka metsästyksestä kokonaisuutena saa ja miten se näkyy omassa kehossa ja mielessä siis omassa hyvinvoinnissa. Pyörittelin samalla ajatuksen voimalla fasaanin sydäntä sormissani. Sydän siitähän kaikki on kiinni.

Metsällä sydän alkaa lyödä kun adrenaliinitaso nousee ja se lisää mielihyvän tunnetta. Tai kun kävelet päivän metsässä nostellen jalkoja mättäiden ja risujen yli seuraten koiran ajoa ja riistan lähestymistä niin sydän toimii ja sen terve toiminta puolestaan nostattaa mielialaa ja mikä parasta sydän sykkii tiiviimmin. Koko keho herää sydämen voimalla ja miksi? Riistan sydämen vuoksi.

Sydän. Se on mielenkiintoinen elin, aihe ja symboli. Meillä kaikilla on sellainen oli sitten metsästäjä tai ei. Se on elintärkeä niin fyysisesti kuin tunne puolellakin. Tunteen voimalla ihminen toimii vaikka kuinka yrittäisi muuta. Se mitä sydän sanoo on usein parempi vaihtoehto kuin järkipäätös. Toisaalta tunne ohjaa meitä helposti kauas järjestä ja esimerkiksi metsästyksen vastustaminen on usein tunneperäistä toimintaa. Kumpi sitten parempi? Tässä sitä taas ollaan.

Arvostan kuitenkin sydäntäni sairauden myötä enemmän ja itseasiassa monia sydämiä ympärilläni. Sydämen lyönnit ja oma vointi on pienestä kiinni. Niin sinun sydämen kuin saaliinkin sydämen toiminta. Saaliin saamiseen käytetään järkeä ja omaa sydäntä riistalaukauksen hetkellä.

Meillä jokaisella on sydän. Ihmisellä ja eläimellä. Ajattele. Sydän on todella pieni elin sen kantajaansa kokoon nähden mutta silti suuri, tärkein kaikista meille jokaiselle.

Miksi kuvaan fasaanin sydämen ja laitan sen Instagramiin? Ärsyttää samalla kun julkaisen kuvan. Inhoan riistasta otettuja sydämen kuvia jostain syystä mutta joku juttu siinä kiehtoo. Pohdittuani vihaani ja asiaa tarkemmin niin aloin rakastamaan aihetta, mutta en kuitenkaan kaikkia kuvia.

Riistan sydän on herkullinen ruoka-aine tai esim. linnun sydän oiva palkkio koiralle hyvästä työstä. Sydämen voi syödä. Sen voi paistaa, keittää, hauduttaa.. Se on esimerkiksi mykyrokan yksi osa. Mykyrokka on minun suurinta herkkua.

Mutta mistä tulee sydämen muoto? Suuri lihas joka pitää elämää yllä. Se on tavallaan symbolinsa muotoinen kun sitä tarkoin tutkii mutta ei kuitenkaan. Mieluummin möhkäle joka ohjaa elämää.

Sydän lyö joskus ensimmäisen kerran ja joka päivä ja useita kertoja. Voit laskea lyönnit ja lukea omaa vointiasi siitä. Metsässä oleskelemalla sydän tasaantuu. Liikkuessa sydämen syke puolestaan nousee terveellä tavalla. Molemmat tavat tarpeellisia. Pysähtyminen, hiljentyminen ja keskittyminen...ne on metsästyksessäkin parasta.

Ikävä tietysti on se että sydämen voi helposti rikkoa, musertaa, se voi mennä sirpaleiksi ja liiskaantua tai voit myrkyttää sen ajatuksilla tai tukkia suonet epäterveellisillä elämäntavoilla. Toista voi loukata niin että välittäminen muuttuu vihaksi. Vihaa ohjaa tunne sydämessä.

Sydän on sama kuin tunne aivoissa. Se on rakkautta. Sydän on tykkäämistä. Välittämistä. Sydäntä särkee kun on surullinen. Se kiihtyy ja stressaantuu liiasta kiireestä tai hektisestä elämästä. Sydän saa huonosta huomiosta rytmihäiriöitä.

Sydän voi sairastua. Sydäntä täytyy hoitaa ja hyvällä lykyllä se käynnistyy uudestaan jos se sammuu. Jos ei niin kuolee ja elämä päättyy. Sydän lyö siis joskus viimeisen kerran. 

Meille metsästäjille onnistunut riistalaukaus päättää saaliin sydämen lyönnit. Saadun riistan sydän tuo hyvinvointia metsästäjille ja lisää hyvinvointia myös ympärille hyvän ruuan ja riistanhoidon merkeissä. Sydän siitähän tässä kaikessa olikin kysymys.