Pyrstöt pystyssä ja siivet levällään

Kohta on sellaiset sulkakorut että siinä on koruharakat ihmeissään. Syksyn lintusaaliistani olen kerännyt ahkerasti talteen sulkia, kokonaisia siipiä ja pyrstöjä. Olen innoissani. Pääsen tekemään himoitsemiani sulkakoruja. Lapsena minua kiellettiin keräämästä sulkia maasta pöpöillä pelotellen. Tottahan se on. Siispä otin selvää mitä sulille täytyy tehdä, jotta niitä voidaan hyödyntää ilman tautiriskiä.

Mauri Veli-Pekka Vuorikoski Iitistä käyttää riistalintujen sulkia perhojensidontaan, joten hän on sopiva uhri puhetulvalleni aiheesta, josta olen kovin innostunut. Puhelu osoittautui menestykseksi vaikka puhummekin pääosin perhoista ja kalastuksesta, josta en niinkään ymmärrä mitään. Olemme samalla aaltopituudella ja heti puhelun alussa luulin, että olemme tunteneet kauemmin kuin muutaman minuutin.

Suomalaisista riistalinnuista perhoihin suliksi käyvät kaikki esimerkiksi pyy, metso ja sorsalinnut. Koppelon rintahöyheniä ja esimerkiksi heinäsorsaa käytetään paljon lohiperhoissa. Metsosta tehdään useimmiten vaikkapa simppuja.

Olen muuten lapsena itsekin sitonut perhoja. Muistan kun jollakin lasten leirillä tyttöjä rohkaistiin perhojensidontaan korujen kautta ja minut oli helppo saada innostumaan. Harmi vain, se innostus jäi johonkin hevosten ja baletin välimaastoon.

Sulkia perhoihin tekijät saavat paikallisilta metsästäjiltä, jos ei itse satu siis metsästämään. Perhoihin tarvitaan lähes identtiset vastakappaleet. Siispä sulat tulee ottaa talteen nahkan kanssa, jotta parit säilyvät. Tämä on tärkeää perhojensitojille mutta voisin kuvitella että helpottaahan se esimerkiksi korvakorujen tekemistäkin, jotta koruista saadaan tasapainoiset. Olisihan se ikävää jos toinen korva roikkuisi alempana…

Viimeisimmät Maurin ohjeiden mukaan käsittelemäni sulat ja nahkat ovat Lapin matkalta riekoista. Sain ottaa myös oppaani saaliista sulat talteen, ehkäpä teen niistä hänelle yllätyksen. Huvittuneena muistelen kuinka lapin reissulla levittelin riekonnahkoja, siipiä ja jalkoja majoituksesta toiseen. Olin reissussa viikon, joten osan sulista otin irralleen heti lintua suolistaessa …ihan vain varalta jos vaikka nahkat menevät matkan aikana pilalle. Halusin höyhenten myös pysyvän puhtaina verestä vaikka siis pestäänhän ne ennen käyttöä.

Miten sulkia voi pestä? Eikös ne mene pilalle. Mauri neuvoo minua pesemään sulat kylmällä ja miedolla saippuavedellä ja vakuuttaa että pörröisyys säilyy kyllä. Pieniä höyheniä ei puolestaan tarvitse pestä tai lorauttaa vain pieneen kuppiin mietoa saippuavettä ja huljuttelee ne siinä. Hiukan olin epäileväinen koko pesutouhulle. Edessäni oli verinen ja märkä sulkaklimppi. Osa valkoisista sulista tuhrautui verellä ja en millään jaksa uskoa että veren saa puhdistettua kokonaan. Kyllä ne siitä sitten puhdistui ja koska majoituksissa ei ollut föönejä niin juoksin riekonnahkoja heilutellen pitkin pirttiä…

Kuivatus on tietysti toinen vaihtoehto. Nahkoineen kuivattaminen vaatii hiukan enemmän viitseliäisyyttä ja ehkä tilaakin levitellä hauraita linnunnahkoja. Miten tämä sitten tapahtuukin kaupunkioloissa? Mietin heti hajuhaittoja… naapurit ei varmasti tykkää jos kotini haisee raadolle (se haisee jo tosin muutenkin…). Mauri kertoo että kuivattamisesta voi tulla lievää hajua mutta se hälvenee kun nahka on kuivunut. Siispä päädyin siis pakastamiseen. Kunhan saan kartanon niin pyhitän yhden huoneen nahkojen kuivattamiselle (…siitä tulee meikäläisen kuuluisa nahkahuone).

Maurin puheessa vilisi paljon sanoja, jotka olivat kyllä suomea mutta ei ihan blondin aivoherneet kohdanneet. Siikanen. Kyllähän minä nyt siikasen tiedän eikös se ole joku paikkakunta Pohjosessa mutta putkiperho ja sarvijaakko…Ehkä naida naksautan kalastajan niin sarvien ja putkien tietämys on kuitattu sillä...

Minä nostan pian pyrstöni pystyyn ja pöyhin rintasulkiani. Askartelen itselleni sulkapuvun...sehän sopisisi hyvin passiin.. ;)

Riistalintujen sulkien käsittely

1. Poista nahka saalistetusta linnusta sulkineen – metsäkanalintujen nahka on hauras, joten käsittele varoen TAI poista sulat linnusta yksitellen

2. Poista rasva nahasta mahdollisimman hyvin

3. Laita nahkat/sulat minigrip-pussiin ja pakasta kaksi viikkoa

4. Pese sulat miedolla kylmällä fairyvedellä

5. Valuta ja kuivaa föönillä

6. TAI pakastamisen sijaan voit kuivata sulat nahkoineen

7. Kuivatus maks. 18 asteisessa huonelämpötilassa – laita merisuolaa 3cm ja anna kuivua kunnes nahka on kuiva

8. Säilytä sulat ilmavasti pahvilaatikossa