Ginin ekat WT-kokeet

Gini the Ginderin ja minun ensimmäinen noutajien WT-koe Merikarvialla. Ekana mieleen tuli että tässä on katastrofin ainekset koossa. Mitäs jos unohdan missä olen ja miksi. Epäröin hiukan ilmoittautumisvaiheessa että olemmeko vielä valmiit mutta onnistumiset treeneissä loi uskoa että kyllä olemme kisakunnossa molemmat. Ykköstähän kisoihin mennään hakemaan jos homma toimii ja koiralla on mahdollisuuksia jalostuksellisesti mutta vaisummin sanottuna ensimmäinen koe kertoi minulle että olemmeko koirakkona oikealla tiellä vai täysin hukassa. Mielestäni olemme oikealla tiellä, voihan se tietysti olla että olen väärässä. Asenne ratkaisee - meistä tämä on rentoa ja kivaa.

Jokaisella on omat ongelmansa ja toiveensa sekä tarpeensa koiran kanssa. Gini on meillä ensisijaisesti metsästyskoira mutta toivon sen menestyvän ja jos kaikki menee hyvin niin sitä voitaisiin sitten käyttää jalostukseenkin. Meidän ongelmia työskentelyssä ovat Ginin kova halu metsästää mikä ei tietenkään ole huono piirre käytössä mutta kokeissa varsinkin dami suussa metsästäminen ei ole hyvä juttu. Vaivaa on saatu lievennettyä treeneillä mutta vielä sitä on suitsittava jos mielii hyville pisteille. Vitsaillaan että Giniin on vissiin lurahtanut ajokoiran mäiskettä koska meno riistan ja jälkien perässä on välillä kuin ajurilla. Metsällä Ginin nenänkäyttö on pettämätön ja olen siitä enemmän kuin tyytyväinen.

Toinen selkeä huomio on Ginin ”Kyllä minä tiedän ja ei tarvitse auttaa” -asenne, joka on lieventynyt kuukausien tuodessa lisää varmuutta yhteistyöhön. Luottamista molemmin puolin täytyy myös vielä vahvistaa. Uskon ja luotan että ajan kanssa asiat tasaantuu. Palveluhalu Ginillä on hyvä. Hakee minulle ns. Kuun taivaalta jos on tarve. Kolmas ongelma on minun oma sillä hermorakenteen tasapaino heittelee, johon säännöllinen ja kurinalainen treenaus auttaa meitä molempia ymmärtämään elämää ja muuttuvia tilanteita. 

 

Ja sitten kokeeseen. Merikarvialle meiltä on riittävän pitkä matka ja maksimoiden jaksamistani lähdettiin perjantaina viikonlopuksi ns. ”merenrantalomalle” netistä sattumalta löydettyyn mökkiin. Perillä oltiin (pe-la) yöllä. Aamulla ei maltettu nukkua vaan oli pakko nousta takan lämmitykseen, siemailemaan kahvia ja ihailemaan hyytävää avomerta, jossa kuhisi syksyä silmällä pitäen hanhea ja sorsaa. Joutsenista ja muista ei metsästettävistä siivekkäistä puhumattakaan. Mökki oli loistava löytö, jota tullaa käyttämään jatkossakin metsästystukikohtana. Mukavia jahteja luvassa.

Lauantai meni nauttiessa mökin rauhasta. Rauha kuitenkin rikkoutui tyttäreni astetta rajummalla oksennustaudilla, joten koetta edeltävä yö meni valvoessa. Aamulla olo oli kuin hakattu. Tyttärelläni puolestaan oli luvassa oksettava päivä autossa. En jaksanut murehtia mitään.

Kilpailun tukikohta oli idyllinen vanha sisutettu lato. Lato toimii kaupallisissa jahdeissa taukopaikkana, joten siistillä ladolla oli muutakin käyttöä.

Ilmoittautuminen, rokotusten tarkastus ja numeron arvonta, josta saimme nro 2.

Eka rasti. Pellolla liikkeestä markkeeraus. Meinasin höyryissäni unohtaa laittaa hihnan kaulaan kävellessäni tuomarin luo. Kiitos kilpasiskolle huomiosta.

Markkeerauksen Gini osaa. Palautteena jotta seuraaminen olisi voinut olla tiiviimpää. Olen samaa mieltä. Lähetystä ennen koira otti askeleen eteenpäin. Kiinnitän jatkossa tarkemmin huomiota omiin antamiini vaatimuksiin koiralle. Se on jatkossa just eikä melkein.

Välillä kävin hoitamassa oksentavaa lasta autolla ja taas kisatantereelle. Gini veti lonkkaa jokaisen rastin välissä. Olin iloinen että koira pysyi rauhallisena eikä edelleenkään välittänyt muista koirista, ei edes nartuista.

Toinen rasti. Haku, seuraaminen ja ohjaus. Gini on laajahakuinen pitkäkoipi jolla vauhtia riittää. Damit oli tietysti hyvin lähellä. Palasi pillin avulla alueelle ja dami talteen. Seuraamisessa meinasin liukastua eikä koira seurannut pientä horjahtamistani, joten siitä maininta…koira ei seuraa, vaan minä seuraan koiraa. Otan asian vakavasti ja seuraamissulkeisia on pidetty lenkkien yhteydessä ja tullaan pitämään. Hitlerimeininki kunniaan. Ohjaus meni hyvin mutta saimme maininnan että lähihakupillitys ei ollut täsmällinen…olin hiukan erimieltä mutta en marise palautteesta. Asiallisia huomioita. Lähihakua on vain treenattava lisää. Dami talteen.

kolmas rasti. Markkeeraus penkan taa. Hyvä markkeeraus mutta palautuksessa pientä metsästämistä dami suussa. Dami talteen.

Neljäs rasti. Aloluokan helpotettu drive. Motivoitu hakualue metsäsaarekkeeseen. Mielestäni hyvin meni. Tuomari tosin oli huomannut pientä metsästystä dami suussa. Harmittaa että en sitä itse huomannut. Tosin tiedän sen ongelmaksi joten uskon että näin kävi. Dami talteen hienosti.

Viides rasti. Ohjaus tyhjään peltoon. Ohjaus.. paransin hiukan suuntaa ja eteen mutta Gini juoksi miten sattuu. Piip pysäytys ja vasen. Piip pysätys ja eteen. Piiiiiiiiip ei korvia vaan päätöntä loikintaa. Koira tulee luo ja saan uuden yrityksen josta lähtee puolet pisteistä pois. Eteen. Koira huitelee miten sattuu. Piiiiiiiiip….. Tuomari tuumasi että nyt ei pienen koiran pää kestänyt ja niin sieltä tuli nolla. Pettymys ja harmitus Ginin puolesta oli jäätävä. Olisin toivonut että koira onnistuisi koska Ginistä näkyi epäonnistuminen kilometrien päähän. Tehtiin tuomarin neuvosta heti onnistunut noutotreeni, jotta onnistuminen jää viimeiseksi suoritukseksi.

Kiitos Merikarvian kokeiden järjestäjille ja asiallisille tuomareille. Mukava kokemus! Hausjärvellä seuraava koitos. Siihen asti harrastan (rentoa) pilkunviilausta Ginin kanssa.