Jahtikauden aloitus – sorsa -ja kyyhkyjahtia

Lapsenvahti kaartaa apuun. Kauhea hälina ja kamat sekaisin. Juoksen ala – ja yläkerran väliä hikipäässä. Särkylääke ja lippis. Missä sukat ja luvat ja enkös illalla laittanut kaikki valmiiksi!? Porukka on jo autossa. Tuskin kellään on tällaista tilannetta kun olette kaikki niin rauhallisia. Ai niin ja juttua pukkasi ja sehän pitää silloin julkaista kun on sellainen fiilis. Kyse on siis sorsanaloituksesta mutta olen ollut tässä muka niin kiireinen, etten ole ehtinyt painaa enteriä.. Päästään järvelle. Nuutti The noutaja käy kuumana.

Tilannekomiikka on erähenkistä. Yksi miehistä kahlaa kahluuhousuissaan ja toinen pitää niitä kai huvikseen. Olen nähnyt kuvia missä naiset sujahtavat makuupussin näköiseen hikipussiin, jotta nesteet lähtisivät paremmin liikkeelle vai mitä siellä pussissa tapahtuu? En tiedä. Kahluuhousut hoitavat varmasti saman asian. Halvemmat, monikäyttöisemmät ja ihmekutistuminen tapahtuu luonnossa.

Aloituksessa ei sitten juuri tapahtunut mitään muuta kuin että ilmassa oli sähköä. Kaikki linnut, jotka näimme, olivat kaakanoita, ei siis yhtään sopivalla hollilla. Aloituksessa fiilis on vain huikea kun kello lyö 12. Varmistin ”klik” ja armoton kyttäys pari tuntia. Ei siellä järvellä kyllä liiemmin laukauksia kuulunut muuallakaan.

Siirryttiin makkaran paistoon ja kyyhkypassiin. Ukonilma. Salamat viuhuu ja taivas jyrähtää. Lopulta istutaan turvallisesti kuusen alla salamoiden välkkyessä ympärillä ja vettä sataa. Ei just siinä hetkessä tehnyt mieli liikahtaa kunnes taivas aukeni. Tulee helle. Siinä rupatellaan kokovartalomärkinä niitä näitä selvittyämme sateesta ja ennen kaikkea ukkosesta. Kyyhkyt liihottavat tietysti sillä sekunnilla hollille. Kukaan ei ammu koska seisomme porukassa haulikot levällään. Naurattaahan se.

Ei siinä hittojakaan. Paikat vaihtuu ja palataan aamuiselle passipaikalle. Hanhia! Mitä lajia? Hiippailua ja soutamista. Edessä uiskentelee kolme Kanadanhanhea (Känädä). Niitä siinä sitten tuijotetaan vajaa tunti ja oi että kun oli taas jännää. Kukaan ei vissiin hengittänyt. Hanhet jäivät eloon. 

Soudellaan odotellessa ennen iltalentoa. Minä leikin Titanicia camokuosisen soutuveneen keulassa ja napsautin variksen, joita oli enemmän kuin tarpeeksi ja mitenkäs naakat? Niitä on myös nykyisin jo aika paljon. Se pirulainen pääsee pönttövarkaisiin pienen kokonsa puolesta. Iltalennolla harjoitimme valitettavasti ohiammuntaa. Siinä oli toinenkin veneellinen ja ohiampujien seura pursui yliäyräiden. Oli kuulkaa niin herkulliset tilanteet että ei siihen oikein osannut loppupelissä kukaan enää sanoa mitään.

Kuun möllöttäessä soudeltiin takaisin mantereelle. Varis retkotti jaloissa. Riistanhoito tärkeää puuhaa. Kello on puolen yön ja aamulla ylös 4.30. Yliaktiivinen olotila. Ennen unia daamit nauttivat lasillisen punaviiniä.

Aamulla kyyhkypassissa istuessani kuuntelin ajokoiran ajoa, joka pyöritti ympärilläni jänistä. Passitin aukkua yksin joten oli valittava kahdesta hyvästä hollista toinen. Voiko valinnan tekeminen olla välillä niin vaikeaa? Istuin kannonnokkaan. Väärä valinta. Tällä kertaa kyyhkyset kaartoivat juuri sen toisen paikan puoleen. Iltapäivällä onni potkaisi ja viikonlopusta jäi hyvänmielen lisäksi riistaa pakkaseen sekä sulkia askartelua varten.

Mitä tästä reissusta taas opittiin? Laatuaika, se ei tarvitse puhelimia (paitsi pari kuvaa..ammattitauti) ja elektroniikkaa. Metsästys on kiinni ampumataidosta ja kokonaisuuksien ymmärtämisestä mutta myös riistakannasta ja monesta muusta kuten siitä miten hienosti sorsat piiloutuvat rantaheinikkoon. Mietin tätä kun luin sosevirrassa kommentin, jossa ihmeteltiin että jengi nauttii metsällä olemisesta, vaikka saalista ei tule. Aika moni nauttii. Metsästys on pyytämistä, ei ottamista. Niin se vain on. Esimerkiksi omassa aloitusviikonlopussa oli vain muutama tilanne mutta niistäkään jokaista en minä eikä kukaan meistä käyttänyt. Yksikin hukuttautunut haavakko oli meille liikaa.